Lähes puolet Satakunnan Kansan sunnuntain 18.7.2010 numeron kolmossivusta täyttää kuva, jonka päähenkilönä on Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, ja jonka kuvateksti kuuluu: ”Timo Soinilla oli ennen tilaisuuden alkua aikaa jutustella runsaslukuisen kannattajakuntansa kanssa”. Myös moni muu lehti on viime aikoina käyttänyt runsaasti palstatilaa Soinin ja perussuomalaisten ilmaiseen mainontaan. Mistä tämä kertoo? - Mielestäni tämä kertoo siitä, ettei Soinia tai perussuomalaisia koeta vaarallisiksi valtaapitävien taholta. Ja miksi koettaisiinkaan, kun puolue ja sen johtaja syövät kiltisti valtaeliitin kädestä?
SK:n jutun mukaan yhteistyö Naton kanssa onnistuu Soinin mielestä ilman liittymistä ja myös Euroopan Unionin kanssa pitäisi pyrkiä yhteistyöhön ilman jäsenyyttä. Nopeasti muuttuu miehen mieli kansakunnalle keskeisen tärkeissä kysymyksissä.
Soinin jatkuva esilläolo lehdistössä alkoi varsinaisesti syksyllä 2007, jolloin hänestä oli koko aukeaman juttu Helsingin Sanomissa. Kevään puolella vuonna 2008 hän sitten taas näkyi jatkuvasti televisiossa toistamassa milloin mitäkin iskulausettaan tyyliin ”Missä EU, siellä ongelma”.
Soini ilmoitti julkisesti yksityishenkilönä kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Myöhemmin samana vuonna hän vastusti sitä. Äänestäjät ovat, median avustuksella, uskoneet edistävänsä Suomen itsenäistymistä perussuomalaisia äänestämällä. Viimeksi näin kävi EU-vaaleissa viime kesänä. Vaalien jälkeen Soini kertoi televisiossa, etteivät perussuomalaiset EU-jäsenyyttä vastusta, mutta Lissabonin sopimusta vastustivat. Sanomalehti Pohjalaisessa 14.6.2009 Soini totesi: ”Ei me ajettu eroa EU:sta. Vähemmän EU:ta ja parempaa EU:ta.” Sittemmin syntyi vuoden 2011 eduskuntavaaleja varten vaalilause: ”Soini sisäministeriksi”. Tulevista toimistaan ministerin virassa Soini kertoi: ”Siinä poikkean eräistä, että en ole luvannut työttömyyden poistuvan jossain ajassa tai vaatinut eroa EU:sta.”
Timo Soini on siis itse vahvistanut, ettei hän ole vaatinut eroa EU:sta, mutta nyt, vaalien alla, hän taas laukoo: ” Euroopan Unionin kanssa pitäisi pyrkiä yhteistyöhön ilman jäsenyyttä”. Soinin varaedustajaksi europarlamenttiin valittu Sampo Terho on ”asenteeltaan perusmyönteinen EU:hun ja hän kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä” (HS 9.6.-09).
Timo Soini on loistava demagogi ja hänen jätkämäinen habituksensa puhuttelee monia. Silti kannattaisi ottaa laput silmiltä ja oikeasti seurata myös nopeita mielipiteen muutoksia. Mikä takaa, ettei mieli taas muutu heti eduskuntavaalien jälkeen? Ei yhtään mikään. - Päinvastoin.
Kansalainen Lena Wiksten kertoilee näkemyksistään ravinnosta,virallisista ravintosuosituksista, kansanterveydestä ym. tänään torstaina 25.3.2010 alkaen klo 19.00 Tulee mukaan kommentoimaan ja kyselemään. Osoite on http://bambuser.com/channel/It…ast/583793
Meille suomalaisille on viranomaisten auktoriteetilla yli kolmen vuosikymmenen ajan totuutena toitotettu ns. kovien rasvojen (eläinrasvat ja kookosöljy) vaarallisuutta ja tyrkytetty ainoana oikeana totuutena hiilihydraattivoittoista lautasmallia. Meille on kerrottu, kuinka nauttimamme eläinrasvat tekevät meistä liikalihavia ja tappavat meidät ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin tai diabetekseen. Vastavirtaa kulkevia tutkijoita ja lääkäreitä on pidetty tärähtäneinä kummajaisina ja vastuuttomina kansankiihottajina. Niinpä lääkärikoulutuksessa onkin pitkään, siihen pakollisena sisältyvässä yhden opintoviikon laajuisessa ravitsemustieteen osiossa käytetty Diabetesliiton ja Leipätiedotus ry:n kustantamaa eläinrasvafobiaa lietsovaa materiaalia.
Rasvateorian taustoja
1950-1960 -luvuilla rasvan vaarallisuus oli vain yksi teoria muiden joukossa. Teorian puoltajat onnistuivatkin suorittamaan joitakin tutkimuksia, jotka näyttivät puhuvan sen paikkansapitävyyden puolesta. Tunnetuin on ehkä Ancel Keysin ”The Seven Countries Study”. Sen mukaan sydänsairaudet olivat suoraan verrannolliset kansan syömän rasvan määrään. Jälkeenpäin tutkimusta kuitenkin kyseenalaistettiin voimakkaasti kahdesta syystä. Ensiksikin se ei todistanut mitään syy-seuraus-suhteen olemassaolosta. Toiseksi Keys näytti tietoisesti valinneen seitsemän maata, joissa teoria toimi. Jälkeenpäin tehdyn tarkistuksen mukaan yhteys rasvan ja sydänkuolleisuuden välillä hävisi kokonaan kun mukaan otettiin kaikki ne 20 maata, joista tiedot oli kerätty. Myöhemmin tehdyissä tutkimuksissakaan ei pitävää yhteyttä pystytty osoittamaan, mutta ontuvuudestaan huolimatta rasvateoria sai paljon kannattajia, aluksi etenkin niiden keskuudessa, joille se oli taloudellisesti kannattava.
Kevyttuotteet ja liikalihavuus
Laajamittaisesti vähärasvaisia ravitsemusohjeita alettiin USA:ssa levittää 1980-luvun alussa, jolloin myös uudet light-tuotteet ilmestyivät kauppojen hyllyille. Tämän jälkeen liikapainoisten ja lihavien osuus USA:n väestöstä on yli kaksinkertaistunut. Nykyisin joka kolmas kansalainen on lihava ja joka kolmas liikapainoinen. Lihavuusepidemian vanavedessä on seurannut aikuisiän diabetes, johon jopa lapset sairastuvat.
Vuonna 2002 kaksi nimekästä Harvardin yliopiston professoria julkaisi JAMA-lehdessä (maailman johtavia lääketieteellisiä julkaisuja) artikkelin rasvoista ja sydäntaudeista. Professorit olivat käyneet läpi 147 keskeisintä tutkimusta rasvojen ja sydäntautien yhteydestä. Kävi ilmi, ettei voitu osoittaa rasvojen vähentämisen vaikuttavan millään tavoin potilaan veren rasvapitoisuuteen eikä sydänkohtauksien ennusteeseen. Ainoat ravintotekijät, joilla oli merkitystä potilaan rasva-arvoihin ja sydäntautiennusteeseen olivat puhdistetut viljat ja hiilihydraatit. Niiden vähentämisellä saattoi vaikuttaa positiivisesti veren rasva-arvoihin. Ns. kevyttuotteissa rasva on yleisesti korvattu tärkkelyksellä tai sokerilla.
Pohjois-Karjala-projekti maaseudun kuolinisku
Suomessa alkoi 1970-luvulla ns. Pohjois-karjala-projekti, jonka yhteydessä toteutetun tutkimuksen pohjalta meillä alettiin voimakkaasti suositella ja suosia vähärasvaista ruokavaliota ja pelotella kovien rasvojen haitoilla. Samassa yhteydessä myös kananmunat julistettiin pannaan niiden sisältämän kolesterolin vuoksi, vaikkei kananmunan syönnin ja veren rasva-arvojen välillä ole osoitettu mitään yhteyttä. Näillä toimilla romutettiin lopullisesti suuri osa maamme maaseutuelinkeinoa. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen perusteella ei Pohjois-Karjala-projekti ja siihen liittyvät tutkimukset myöskään kestä päivän valoa.
Hiljattain julkisuuteen tuli tieto siitä, miten silloisessa Kansanterveyslaitoksessa vuonna 1997 oli selvitetty, ettei väite kovien rasvojen vaarallisuudesta pidäkään paikkansa. ”Jostain syystä” tätä tutkimuslinjaa ei kuitenkaan jatkettu.
Eläinrasvojen vaarattomuus todistettu yhä uudelleen
Tämän vuoden tammikuussa julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa todettiin, ettei eläinrasvojen käytöllä ole yhteyttä sydäntauteihin. Samoin helmikuun alussa Lundin yliopistosta tiedotettiin voin nostavan veren rasva-arvoja huomattavasti vähemmän kuin kasviöljyt.
Kehittyvä Elintarvike -lehdessä professori Kari Salminen kirjoitti jokin aika sitten ravinnon rasvoista tehdystä meta-analyysista. Salmisen mukaan hiljattain on julkaistu kolme merkittävää, yhteensä satoja tutkimuksia kattavaa yhteenvetoa, ns. meta-analyysia rasvahappojen ja sydänterveyden välisistä suhteista. Näistä tutkimuksista valtamediassa vaiettiin lähes täysin.
Pohjoismaissa suoritetussa rasvan kulutusta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin kartoittaneessa tutkimuksessa todetaan Suomessa kulutetun toiseksi vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja. Suomessa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on kuitenkin vertailumaista (Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska) suurin. Transfair-tutkimuksessa verrattiin rasvan kulutusta ja veren rasva-arvoja kahdeksassa Euroopan maassa. Eurooppalaisessa vertailussa kokonaisrasvan kulutusmäärät eivät ole missään yhteydessä veren rasva-arvoihin tai sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.
Salminen toteaa myös meta-analyysiin perustuen, ettei karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ole tieteellisiä perusteita: Tyydyttyneillä tai monityydyttämöttämillä rasvahapoilla ei ryhminä ole todettu yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttämättömillä rasvahapoilla saattaa johtaa, tai on jo johtanut, ennalta arvaamattomiin seurauksiin. Niinpä Salminen pohtiikin, onko tyydyttyneiden rasvojen jatkuvalla korvaamisella monityydyttämättömillä samanaikaisesti suositusten mukaisella hiilihydraattikuorman kasvattamisella ollut vaikutusta diabeteksen ja lihavuuden voimakkaaseen lisääntymiseen.
Salmisen mukaan erään ison tutkimuksen tuloksena voitiin todeta, että: 1) kulutetun rasvan kokonaismäärällä ei ollut yhteyttä sairastumis- tai kuolleisuusriskiin, 2) Tyydyttyneillä rasvahapoilla ei ollut yhteyttä sairastumis- tai kuolleisuusriskiin, 3) Kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla ei ollut yhteyttä sairastumis- tai kuolleisuusriskiin ja 4) Pitkäketjuiset monityydyttymättömät omega 3-rasvahapot ja kalan kulutus vähensivät kuolleisuutta.
Huomattavaa tutkimustuloksessa oli, että ns. trans-rasvahapot (eli kemiallisesti kovetetut kasvisrasvat) lisäsivät sekä kuolleisuutta että sairastumista.
Hiljattain mm. Satakunnan Kansassa olleen kirjoituksen mukaan verisuonikirurgi Tarja Somppi on tyydyttyneiden rasvojen puolestapuhuja ja suosittelee voita leivän päälle. - Aivot ovat rasvaa ja soluissa on tyydyttynyttä rasvaa, mutta nyt kun meidät on peloteltu tyydyttyneillä rasvoilla, ongelmat ovat lisääntyneet. Kun ravinnossa on sopivassa suhteessa omega-3-rasvahappoja eli ns. hyviä rasvoja ja tyydyttynyttä rasvaa, suolisto- ja allergiaoireet ovat helpottuneet.
Viranomaisia eivät tutkimustulokset hetkauta
Kaikista tyydyttämättömän rasvan vaarattomuutta ja jopa välttämättömyyttä osoittavista tutkimustuloksista huolimatta meillä ollaan suunnittelemassa rasvaveroa, joka kohdistuisi paitsi teollisesti muunneltuihin transrasvoihin myös luonnollisiin eläinrasvoihin. Helsingin sanomissa 12. maaliskuuta olleen artikkelin mukaan suomalaisten ravitsemuksesta ja terveydestä huolehtiva Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on asettumassa kannattamaan rasvaveron käyttöönottoa ja tarjoaa asiantuntijoitaan hallituksen käyttöön asian selvittämiseksi. Keskustelu rasvaverosta käynnistyi Suomessa, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen totesi viime syyskuussa Financial Times -lehdelle olevansa erittäin kiinnostunut Tanskan mallisesta rasvaverosta.
Vastuutonta politiikkaa ja viranomaistoimintaa
Poliittiset päättäjät ja maamme viranomaiset näyttävät olevat täysin välinpitämättömiä kansalaisten terveydestä eikä erehdystä voi myöntää, kun kyseessä ovat suuret rahalliset intressit ja oma arvovalta. Täydellinen riman alitus kaiken jälkeen on sittenkin suunnitella kansalaisten verottamista jos he haluavat syödä viranomaisten suosituksia terveellisemmin.
Kansanterveyslaitoksen seuraaja terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL pitää kynsin hampain kiinni vanhoista ja virheellisiin tietoihin perustuvista ravintosuosituksista, mikä vähin erin, mm. eräiden pyyteetöntä valistustyötä tekevien lääkäreiden ansiosta alkaa valjeta yhä useammalle kansalaiselle. Rasvamyytti murtuu hitaasti mutta varmasti. Viimeksi kuluneen vuoden aikana THL on muutenkin joutunut kyseenalaiseen valoon monien kansalaisten silmissä mm. sikainfluenssa-sekoilujensa vuoksi. Kuinka kauan THL ja sen johto pystyy pitämään pintansa entistä valistuneempaa kansaa vastaan?
Yhä useammat ja laajemmat irtisanomiset lyövät otsikoista silmille. Dramaattisuutensa vuoksi ne saavat paljon huomiota. Monin verroin useampi on kuitenkin menettänyt työnsä määräaikaisen työsopimuksen kuluttua umpeen. Näissä tilanteissa ei kriisiapua järjestetä, vaikka tilanne yksilön kannalta useissa tapauksissa on aivan yhtä lohduton kuin joukkoirtisanomisissakin. Onko ihmisyksilön hätä jotenkin vähäisempi ja merkityksettömämpi kuin joukkojen – edes yhteiskunnan kannalta?
Työttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia monella tasolla. Ensinnäkin se johtaa lisääntyneeseen psyykkisen ja fyysisen terveyden puutteeseen. Koko joukko tutkimuksia on osoittanut työttömyyden aiheuttaman psykososiaalisen tilanteen heikentävän itsetuntoa, lisäävän psyykkisiä ongelmia ja jopa aiheuttavan riskin kuolla aiemmin kuin mitä muutoin olisi asian laita. Psyykkiset ja fyysiset terveyshaitat aiheuttavat yhteiskunnalle lisääntyneitä hoito- ja hoivakuluja, mutta mitä niiden karsimisesta sitten seuraakaan?
Toiseksi työttömät ihmiset ”eivät tuota” eivätkä näin ollen osallistu kansantuotteen kasvattamiseen. Runsas 21 prosentin (virallinen luku) nuorisotyöttömyys on ilmiö sinänsä. Mutta yhtä epätoivoinen elämä on niille viisikymppisille ja sitä vanhemmille työikäisille, jotka joutuvat pois työelämästä. Maamme menettää samanaikaisesti sekä kokenutta että uutta työvoimaa.
Kolmanneksi työttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja, koska yhteiskunnan pitää elättää työttömät, jotka eivät itse saa elättää itseään. Työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen Pekka Tiaisen (Hufvudstadsbladet 24.1.2010) laskelmien mukaan yksi työtön maksaa yhteiskunnalle 18 000 euroa vuodessa, jos vaihtoehtona on, että sama henkilö olisi töissä. - Jos työttömien määrä olisi vähentynyt 100 000:lla henkilöllä, yhteiskunta olisi säästänyt 1,8 miljardia euroa. Nyt kun se on lisääntynyt saman verran, menetimme tuon summan. Erotus on 3,6 miljardia euroa.
Pohjimmiltaan työttömyys pohjautuu osin säätelemättömään, osin virheellisin perustuin säädeltyyn kapitalistiseen markkinatalouteen, sillä sille ominainen tuotantorakenne ei kykene työllistämään kaikkia – eikä näe sitä edes tarpeelliseksi.
Työttömyys ei nykyisessä liberalistisessa järjestelmässämme periaatteessa ole yrityksen, vaan yhteiskunnan ja työttömän itsensä ongelma. Mielestäni vanha sekatalousjärjestelmämme oli tavallisen ihmisen ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna huomattavasti tehokkaampi, inhimillisempi ja parempi systeemi, mutta 1990-lvun laman yhteydessä, jolloin sitä säätelyä olisi tarvittu, meidät syöstiin suin päin markkinamekanismien armoille.
Pitkäaikaistyöttömyys määritellään virallisesti vuoden kestäneeksi keskeyttämättömäksi työttömyydeksi, mutta määritelmän voi syystä sanoa vanhentuneen. Jo yli kolmen kuukauden työttömyys merkitsee sitä, että työn löytäminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin uuden työn löytäminen työssä olevalle ja ”paperitehtaan mies” saattaa nykyisin yhtä hyvin olla ”yliopiston nainen”.
Työllistämistoimien tarkoituksena tulisi olla pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen noidankehän murtaminen. Vanha hyvinvointimallimme perustuu korkeaan työllisyysasteeseen. Mitä harvempi työelämään osallistuu, sitä kalliimmaksi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden rahoittaminen tulee.
Tälle vuodelle varatut työllisyysmäärärahat eivät tule riittämään alkuunkaan. Jollei lupausta lisäbudjettiin tulevasta työllisyysmäärärahojen lisäyksestä saada, työ- ja elinkeinotoimistot eivät uskalla käyttää työllistämiseen varoja alkuvuonna senkään vertaa mitä aiempina vuosina.
Yritystoiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa, mutta kun sitä voittoa havitellaan ihmisten terveyden kustannuksella myymällä haitallisia, vaarallisia tai tehottomia mutta samalla kalliita lääkkeitä, toisinaan jopa terveysviranomaisten suosituksesta, ollaan aika lailla hakoteillä. Yle-uutisten nettisivuilla 11.11.2009 uutisoitiin otsikolla ”Lääketeollisuus tehtailee tauteja” lääkefirmojen pyrkimyksestä kaataa EU:n reseptilääkkeiden markkinointikielto. Uutisessa todetaan mm. ”Lääketeollisuus jyllää keksimällä tarpeellisten lääkkeiden lisäksi kokonaan uusia sairauksia ja ihmisiä vaivaavia ongelmia. Näihin kaupitellaan sitten uusia lääkkeitä. Uusia sairauksia lääkkeineen luodaan muun muassa vanhenemisen myötä tulevista ongelmista.”
Vitamiinit tuottavat heikosti
Viime vuosina lehdistö on tarjonnut meille luettaviksi monia pelottelukirjoituksia vitamiinien yliannostuksen vaaroista. Samalla kuitenkin asiaan perehtyneet lääkärit kertovat, miten rasvaliukoisiakin vitamiineja pitäisi syödä ihan roppakaupalla, ennen kuin ne ovat vaaraksi. Kummastakohan ihmiset enemmän sairastuvat, tulehduskipulääkkeistä vai vitamiineista ja kumpi vaatii enemmän kuolonuhreja?
Vitamiineissa vain on se vika, että niitä ei voi patentoida, eikä näin ollen tehdä patentin suojassa saman luokan voittoja kuin uusilla lääkkeillä. Samalla kun syntyy uusia ja vakuuttavia tutkimustuloksia vitamiinien positiivisista vaikutuksista, jotkut tahot tekevät kaikkensa, jotta emme saisi näitä tuloksia tietoomme ja kehittelee samalla uusia lääkkeitä, joiden ”tarve” voitaisiin useissa tapauksissa kokonaan eliminoida riittävällä vitamiinien ja hivenaineiden saannilla. Oireellista on, että tietoja lääkkeiden haittavaikutuksista ja esim. vitamiinien vaikuttavuudesta löytää vain, jos tuntee asiaan erityistä harrastuneisuutta. Valtamedia useimmiten vaikenee näistä tehokkaasti.
Tulehduskipulääkkeet
Fysiatrian erikoislääkäri Jukka-Pekka Kouri on todennut Medi-Uutiset -lehdessä, että tulehduskipulääkkeiden käyttö aiheuttaa vuosittain tuhansia mahaverenvuotoja ja Suomessa kuolee vuosittain 250-300 ihmistä tulehduskipulääkkeen aiheuttamaan mahaverenvuotoon.
On todettu, että tulehduskipulääkkeitä syövistä noin 70-90 prosentille kehittyy etenkin hoidon alkuvaiheissa limakalvovaurioita mahalaukkuun ja ohutsuolen alkuosaan, jotka jäävät pysyviksi joka toiselle tai joka kolmannelle pitkäaikaiskäyttäjistä. Noin joka toisella tulehduskipulääkkeiden käyttäjistä todetaan ohutsuolen limakalvolla tulehdusta. Se taas heikentää vastustuskykyä ja ravinteiden imeytymistä. Muita sivuvaikutuksia ovat esim. keskushermosto-oireet, erilaiset ihoreaktiot ja verenpaineen nousu. Kun kohonnut verenpaine taas aiheuttaa monelle päänsärkyä, jota hoidetaan tulehduskipulääkkeellä, on kierre valmis. Myös munuais- ja maksaongelmat ovat melko yleisiä.
Lääkäri Antti Heikkilä, joka on etsinyt ja löytänyt kivunhallintaan muita tapoja kuin puukko ja Burana on todennut varsin osuvasti: ”Aineet ja toimenpiteet tuovat joillekin tahoille lisääntyvässä määrin liikevaihtoa. Valitettavasti tutkitaan vain niitä asioita, jotka johtavat jonkinlaiseen taloudelliseen hyötyyn ja muut mahdollisuudet jäävät taka-alalle. Tutkimus maksaa ja rahoitus tulee pääasiassa niiltä tahoilta, jotka hakevat välitöntä taloudellista hyötyä.”
Kolesterolilääkkeet
Malliesimerkki haitallisesta ja vain harvoille potilaille tarpeellisesta tai hyödyllisestä lääkehoidosta ovat statiinit – kolesterolilääkkeet. Niiden runsasmittainen käyttö Suomessa pohjautuu ymmärtääkseni 1970-luvulla toteutettuun Pohjois-Karjala-projektiin, jonka tutkimusmetodeissa ja -tuloksissa julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan on tapahtunut sekä huolimattomuutta, fuskaamista että väärentämistä. Kirjassaan Hyvän olon keittokirja 2 lääkäri Antti Heikkilä kertoo, miten ”projektilla on saatu valtion virkoja ja päästy eduskuntaan. Tutkimuksella on tehty todella politiikkaa ja ikävä kyllä koko projekti on vienyt terveydenhuollon voimavaroja väärään suuntaan. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on valtiollistettu terveydenhoito, on välttämätöntä luoda suurelle yleisölle vaikutelma että heidän asioitaan hoidetaan vaikka tulokset olisivat mitä tahansa. Surullisinta on, että politisoinut tutkimus on tuhonnut melkoisen osan maaseudun elinkeinoa. Tutkimuksen aikana ryhmästä joutuivat eroamaan kaikki, joilla oli eriävä mielipide sairauksiin vaikuttavista tekijöistä. Muita mahdollisia tekijöitä ei yksinkertaisesti haluttu ottaa huomioon, ja näin jälkikäteen näyttää siltä, että haluttiin väen väkisin saada tietynlainen vastaus.”
Kolesteroli on tärkeä solujen ja hermoston rakennusaine ja keskeinen tekijä aineenvaihdunnassa ja hormonitoiminnossa. Lisäksi se on antioksidantti, joka suojelee soluja happiradikaaleilta. Vielä 1960-luvulla katsottiin, että korkea kolesteroli on esim. ikääntyvillä naisilla positiivinen merkki terveyden kannalta. Lääketehtaiden saatua merkittävän jalansijan lääkäreiden hoitokoulutuksessa, kolesterolitasoa pyritään väen väkisin alentamaan. Seuraukset ovat monissa tapauksissa ikäviä.
Ruotsissa toimiva, tanskalaissyntyinen lääketieteen tohtori Uffe Ravnskov toteaa kirjassaan Kolesterolimyytti: ”meille on vuosikymmenet opetettu, että ravinnon rasva lisää veren kolesterolipitoisuutta, kovettaa verisuonet ja aiheuttaa sepelvaltimotaudin. Emme oikein enää tiedosta, ettei kolesteroli ole tappava myrkky vaan soluille elintärkeä aine, jota oma elimistömme tuottaa. Tosiasiassa ravinnon vaikutus kolesteroliarvoihin on varsin vähäinen, mutta veren kolesterolipitoisuuden pudottaminen väkisin voi tehdä ihmisestä aggressiivisen ja itsetuhoisen. Pahamaineisten tyydyttyneiden eläinrasvojen ja sepelvaltimotaudin välillä ei ole osoitettu selvää syy-yhteyttä. Sen sijaan monityydyttämättömät rasvahapot, joiden väitetään ehkäisevän sydänkohtauksia, aiheuttavat koe-eläimille tulehduksia ja syöpää. Sitä paitsi niiden liikakäytön on todettu altistavan valtimonkovettumataudille. ”
Mielialalääkkeet
Ruotsalainen Expressen-lehti kirjoitti 18.5.2008 otsikolla ”Näin meille uskotellaan, että olemme sairaita” bipolar lightista tai bipolaari II:sta: ”Tunnetko itsesi yhtenä päivänä iloiseksi ja toisena masentuneeksi. Siinä tapauksessa voit olla yksi 400 000:sta ruotsalaisesta, jotka saiarastavat uutta, bipolaari light -sairautta ja joka tarvitsee lääkettä loppuelämänsä. Näin väittävät lääkeyhtiöt. -Puhumme kansantaudista, sanoo lääkäri Lennart Nathell lääketehdas Glaxosmithklinelta”. USA:ssa sairaudesta on tullut yhtä yleinen käsite kuin paniikkihäiriöstä tai sosiaalisesta fobiasta ja nyt sairaus ”on levinnyt” Ruotsiin. Diagnosin saadakseen pitää täyttää pari kriteeriä: Tulee olla masentunut, mutta kokenut periodin tai vähintään yhden päivän, jolloin on ollut epätavallisen energinen. Tämän periodin aikana on ollut normaalia aktiivisempi, ehkä saanut paljon töitä tehdyksi ja nukkunut vähän.
Läpimurtonsa Bipolaari II -diagnoosi teki tutkijoiden huomattua epilepsialääkkeiden voivan rauhoittaa mielialavaihteluja. Vuoona 2003 Ruotsin läkelaitos hyväksyi lääkkeet bipolaarisen sairauden hoitoon. Samaan aikaan antidepressiivisten lääkeiden (SSRI) tuottamat tulot olivat romahtaneet monen tärkeän patentin mentyä umpeen. Lääketeollisuus oli varustautunut tulojen laskuun. Antiepileptisten lääkkeiden myynti oli alkanut nousta jo paljon ennen kuin lääkelaitos oli hyväksynyt sen käytettäväksi bipolaarisen sairauden hoitoon. Pfizerin entisen toimitusjohtajan, alata pois hypänneen ruotsalaisen Peter Rostin mukaan tilanne ei ole mitenkään yllättävä: Lääketehtaat haluavat nopeita voittoja. Jo ennen kuin lääketttä on hyväksytty, lääkefirma on saanut mukaan hankkeeseensa lääkäreitä ja tutkijoita. Nämä sitten matksutavat kokouksesta toiseen, kirjoittavat artikkeleita ja kouluttavat kollegojaan. Kenelläkään ei ole aikaa viestin tarkistamiseen.
Me maksamme laskun
Ylen uutinen lääketehtaiden tautien tehtailusta ei näytä tuulesta temmatulta. Suomalaiset ovat kuitenkin kuuliaista kansaa. Täällä eletään sen mukaan, minkä auktoriteetit kulloinkin meille parhaaksi näkevät. Syödään sitä, mitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa, siitä riippumatta, miltä ruokavalio itsestämme tuntuu ja napsitaan lääkärin määräämät lääkkeet, koska lääkäri, tai oikeastaan lääketeollisuus, tietää mitä kehomme tarvitsee, vaikka omat kokemuksemme eivät sitä vahvistaisikaan.
Itse me kuitenkin maksamme laskun, vaikka apteekissa käydessä kelakorvaukset tuntuvatkin hyvältä. Itsehän me Kelankin rahoitamme, aivan kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksenkin.
Kiitän kaikkia blogissani vierailleita ja hyviä kommentteja kirjoittaneita ihania suomalaisia ihmisiä. Juuri teille haluan nyt antaa osoitteet kahteen erinomaiseen blogiin. Ensimmäinen on ironinen ja sarkastinen, ehkä joskus jopa ivallinen, mutta siitä huolimatta asiallinen. Toisessa on paljon tietoa ja analyysia, joiden lukeminen tekisi päätöksentekijöillekin hyvää.
Näitä voi lukea vaikkapa ennen ja jälkeenäänestämisen:
Haluatko sanoa ”EI” EU:lle ja Natolle ja ”Kyllä” Suomen itsenäisyydelle ja liittoutumattomuudelle? Jos haluat, kannattaa muistaa, että vain itsenäisyyspuolue haluaa sekä Suomen ulos EU:sta että vastustaa Suomen liittymistä mihinkään sotilasliittoon. Älä edes ajattele perussuomalaisia vaihtoehtona. Soini ja kumppanit ovat jo riittävän selvästi ilmoittaneet, ettei perussuomalaisilla ole aikomustakaan edistää Suomen eroamista tulevasta liittovaltio-suurvallasta ja että he ovat valmiit viemään Suomen Natoon.
Ei EU:lle ja Natolle tarkoittaa ääntä itsenäisyyspuolueelle.
Eilinen ”Suuri vaalikeskustelu” oli onneton esitys. Joukko sivistymättömiä puoluejohtajia puhui yhtaikaa yrittäen saada äänensä kuulumaan muiden ylitse. Kuitenkaan kukaan ei tarjonnut valtaeliitistä millään tavoin poikkeavaa vaihtoehtoa. Onko tarkoituksena uskotella että vaihtoehtoja muka on kun näin juuri vaalien edellä intoudutaan huutamaan päällekkäin?
Joka vaalitilaisuudessa, jossa olen ollut mukana, joku valtapuolueen edustaja on aina katsonut aiheelliseksi huomauttaa minulle, ettei näissä vaaleissa oteta kantaa Suomen eroamiseen EU:sta. Miten niin muka? Jos ollaan EU:n kannalla, äänestetään vallassa olevia puolueita, jos taas halutaan erota EU:sta, äänestetään itsenäisyyspuoluetta. Ei se sen kummempaa ole! http://lenawiksten.julkaisee.com
Pian käytävät EU-vaalit toimitetaan tilanteessa, jossa EU-alueen finanssi- ja rahakriisi on syvempi kuin milloinkaan 1930-luvun laman jälkeen ja joka on saanut yhä enemmän poliittisen kriisin piirteitä. EU ja sen instituutiot eivät ole kriisin ratkaisu, vaan enemmänkin osa ongelmaa. EU:n kaikissa sopimuksissa, Lissabonin sopimus mukaan lukien, EU-projektin tärkein tavoite on saada aikaan yhteiset, täysin avoimet markkinat, jotka ovat vapaat ”vääristyneestä kilpailusta”. Tavoitetta täydennetään sopimuksissa säännöstöllä, jossa sallittua on vain äärimmäinen, inflaation torjuntaan perustuva talouspolitiikka.
Vaalien edellä tämä talouspolitiikka on jo kaatanut Unkarin, Latvian ja Tsekin hallitukset. Entinen talousjätti, euromaa Irlanti on kovaa vauhtia muuttunut katastrofitaloudeksi, jolla ei enää näytä olevan jäljellä muita keinoja kuin maksattaa hätätila kansalla palkanalennusten, eläkeverotuksen ja julkisen sektorin supistuksien avulla. EU-sopimusten vastaiset budjettialijäämät taas ovat nopeasti kasvaneet esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa.
On täydellinen harhaluulo kuvitella, että EU-parlamentti voisi muuttaa nykyistä talouspolitiikkaa. EU:n kannattajat esittävät innoissaan, miten esim. yhteispäätösmenettely on lisännyt EU-parlamentin vaikutusvaltaa. Komission valmistamat direktiivit ovat alusta saakka toimineet kaikkinaisten demokraattisten oikeuksien kyseenalaistamisen välineenä. Lähes jokaisen heikennyksen taustalla on nähtävissä kansalliseen oikeuteen sulautettu EU-direktiivi. EU-parlamentin jäsenellä ei ole oikeutta oma-aloitteisesti tehdä direktiiviesityksiä. EU:n komissiolla, sopimusten valvojana on yksinoikeus tehdä ehdotuksia ja aloitteita lainsäädännöksi, eikä Lissabonin sopimuskaan sitä miksikään muuta.
On myös harhaluulo demarien tapaan kuvitella, että fundamentalistinen EU-projekti olisi muutettavissa ”sosiaaliseksi Euroopaksi”. SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen sanoin: ”Oikeistolaisen yltiökapitalismin ja ahneuden aika on päättymässä. Haluamme muutosta myös EU:n arvovalintoihin. Sisämarkkinat ja euro ovat olleet tärkeitä saavutuksia, mutta niiden rinnalle tarvitaan vahvempaa ihmisten Eurooppaa, sosiaalista Eurooppaa.”
Hanke on mahdoton ja liturgiaa se kai lähinnä onkin. EU:ssa emme milloinkaan pääse eroon yltiökapitalismista tai rakenna sosiaalisille arvoille perustuvaa yhteiskuntaa. EU on todellinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle ja yleensä ns. pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.
Osa ammattiyhdistysliikettä on kääntynyt EU-vaaliehdokkaiden puoleen toivoen näin saavansa tukea EU:ssa mahdollisesti toteutettavaa, yli 60 tunnin säännöllistä työaikaa vastaan. Ammattiyhdistysliikkeen kuuluukin olla asiasta huolissaan. Kuluttajaliike on jakanut ehdokkaille tietoa suomalaisen kuluttajasuojan romuttumisesta EU-lainsäädännön myötä. Kuluttajaliikkeen tehtävänä luonnollisesti on kuluttajien edun valvominen. Miksi nämä suuria kansalaisjoukkoja kokoavat tahot eivät kuitenkaan näytä pystyvän oikeiden johtopäätösten tekemiseen. Huolenaiheet olisi jo asioiden viimeinkin valjettua pitänyt tuoda koko kansan tietoon ja vaatia ainoaa mahdollista ratkaisua; EU:sta eroamista!
Äänestää kannattaa kaikesta huolimatta, jotta parlamentin toimivallan puitteissa haitat pyrittäisiin minimoimaan niin kauan kuin EU:hun kuulumme.
Muistan kuinka kouluaikoina 1970-luvulla filosofoitiin maailmanrauhasta ja sen edellytyksistä. Muistaan lukeneeni jonkun kirjan ja pamfletinkin siitä, miten Euroopan yhdistyminen vie rauhan aatetta eteenpäin. Ajatus oli hieno ja siihen uskottiin laajasti rauhanliikkeen piirissä. Me silloiset teinit ehkä suhtauduimme juttuun erityisen toiveikkaasti ja kenties hieman sinisilmäisestikin.
Euroopan taloudellinen ja poliittinen yhdistyminen on pitkälti toteutettu ja jotkut puhuvat tänä päivänä yhtä kirkasotsaisesti ja sinisilmäisesti Euroopan Unionista ”rauhanprojektina”. Erona on, etteivät puhujat ole teinejä, vaan aikuisia ihmisiä, joiden voisi olettaa tuntevan EU:n todellisen luonteen. Emmehän me aikoinamme tällaista ”rauhanprojektia” tarkoittaneet, emmehän? Ei EU ole mikään tasa-arvoisten kansojen yhteistyöelin ja jo Maastrichtin sopimuksessa näkynyt, aiottu militarisointikehitys tuskin tekee siitä minkäänlaista ”rauhanprojektia”.
Rakenteellinen epätasoarvo ei sovi yhteen rauhanprojektin kanssa ja uuden perustuslain, Lissabonin sopimuksen myötä, eriarvoisuus tulee entisestään korostumaan.
Uusi perustuslaki merkitsee vallan keskittymisen jatkumista ja se antaa suuremmille jäsenmaille enemmän valtaa pienempien kustannuksella. Presidenttiys, vahvistettu komission puheenjohtajuus, ”ulkoministeri” ja ”valtiovarainministeri” vahvistavat muutaman harvan johtajan henkilökohtaista valtaa, joita kansalaisten on vaikea saattaa vastuuseen. EU-presidentistä tulee hyvin vaikutusvaltainen henkilö, joka pitää EU-työn käynnissä, huolehtii ministerineuvoston kokouksien pitämisestä (nykyisen järjestelmän sijaan, jossa puheenjohtajuus kiertää puolivuosittain eri jäsenmaiden kesken) ja edustaa unionia ulospäin. EU-presidentistä tulee henkilö, jota verrataan muiden maiden valtionpäämiehiin ja hallitusjohtajiin, esim. USA:n presidenttiin. Miten moinen vallan keskittyminen harvoihin käsiin edistää maailmanrauhaa? Millä tavalla tuleva EU-presidentti tulee valtaansa käyttämään? Uskallammeko ja pitäisikö meidän kansakuntana luottaa siihen, että tuleva EU:n presidentti osaa ja haluaa käyttää valtaansa kuin viisas valtionpäämies?
EU:n perustuslaki voimistaa kehitystä kohti EU:n valtion muodostumista. Se antaa lisää valtaa niin unionin ylikansallisille kuin valtioiden välisille instituutioille. EU:lla on oma valuuttansa ja keskuspankkinsa, oma valtiovarainministerinsä (euro-maiden). oma syntymässä oleva armeijansa, oma ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa. EU:lla on oma ”hallitus”, komissio, lainsäädäntökokouksensa Ministerineuvostossa ja EU-parlamentissa, oma EU-tuomioistuimensa, EU-poliisinsa, EU-syyttäjänsä.
Supervalta EU:n oma armeija ja entistä läheisempi yhteistyö sotilasliitto NATO:n kanssa ei minun ajatuksissani mitenkään yhdisty mihinkään rauhanprojektiksi nimitettävään asiaan – sotia ”rauhan” puolesta vierailla mailla on maailmanhistoriassa käyty aivan liian monta kertaa.
Uuden perustuslain, Lissabonin sopimuksen myötä, voimme lopullisesti jättää hyvästit Suomen puolueettomuuspolitiikalle – sille, jonka varaan sodanjälkeinen ulkopolitiikka rakennettiin ja jonka avulla kansakuntana pystyimme pysymään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Ns. rauhanprojektista on muodostumassa sotilasliitto, jossa Suomi alistetaan uskollisuussitoumukselle, jonka mukaan maamme joutuu sotimaan muiden jäsenmaiden puolesta. Perustuslaissa säädetään nimenomaisesti siitä, miten jokaisen maan jatkuvasti on kohotettava sotilaallista suorituskykyään.
EU-armeija, Nato, jäsenmaiden entistä voimakkaampi militarisointi – mitä ihmeen tekemistä niillä on rauhan kanssa?
Opettaja, Itsenäisyyspuolueen puoluesihteeri ja Laki Kaikille Sama ry:n sihteeri
Syntynyt Porissa, ylioppilaaksi Björneborgs svenska samskolasta. Diplomiekonomin ja valtiotieteen maisterin tutkinnot Åbo Akademissa. Ammatillinen opetttajan koulutus Åbo Akademin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, pääaineneina kansantalous ja julkishallinto.
Työ: toiminut viime aikoina monitoimiopettajan ja kielikouluttajan tehtävissä.
Harrastukset: Yhteiskunnalliset asiat, ravintoasiat ja ruoanlaitto, vapaaehtoistyö, opiskelu, dekkarit, vastuullinen mökkeily, pyöräily, kuorolaulu, viulunsoiton uudelleen opetteleminen.
Kotisivut:http://lenawiksten.julkaisee.fi
Sähköposti: lena.wiksten(at)opettaja.fi
